Hei Sara

Kiitos esityksestänne, Nude Blue ja Kutsu-Irtainvarastojen paluu yhdistelmädemo, Suvilahden tiloissa 1.12.2019.

Vaikka esityksen seuraajia oli vain kourallinen ihmisiä, niin se ei häirinnyt lainkaan, päinvastoin pidin tilanteen intimiydestä. Siitä miten esittäjiä ja katsojia oli arviolta sama määrä ja ehkä sen takia esittäjät pystyivät luomaan oudon, mutta tasavertaisen ympäristön. Tai jos tarkemmin ajattelee, melkeinpä ylivertaisen vyöryvän liikehdinnän, johon täytyi luottaa ettei se karkaisi käsistä ja katsojien päälle.

Toinen asia josta pidin esityksessä oli sen harjoituksenomaisuus. Edellisiä kertoja oli jo takana ja seuraava versio väikkyi jo ryhmän mielessä. Eikö olisi hienoa että muillakin ilmaisun aloilla teosten tekoa voisi seurata eri vaiheissa? Pienet vierailijaryhmät tulisivat ja näkisivät vaikka installaatiotaiteilijan kokeiluja ja työskentelyä tai musiikin tekijän kokeiluja erilaisten sävelkulkujen väleissä. Yleisön kohtaaminen olisi moninaisempaa ja vähemmän painetta luovaa. Myöskään kohtaamisten puitteet eivät tarvitsisi liikaa varoja jolloin mahdollinen rahoitus voisi olla keskitetty pitkän työskentelyn tukemiseen.

Mitä mieltä itse olet esityksestänne ja minkälaisia asioita sinä haluaisit tehdä esitys-ja kuvataiteilijana?

Terv. Marjatta